Näin alkaa blogin kirjoittaminen. 

Ylipäätänsä kirjoittaminen on muhinut päässäni jo vuosikausia. Aikeet kuitenkin ovat aina menneet plörinäksi erilaisten tekosyiden höystämänä.

Kuitenkin sunnuntainen uutiskirje Hay House-kustantamon Reid Tracylta sisälti haasteen itse kullekkin aloittaa oman viikottaisen newsletterin kirjoittamisen, kerran viikossa, sunnuntaisin ilman mitää tekosyytä. Joten luontevasti siirsin kirjoittamisen maanantaipäiviin. Ja näin sitten sain idean blogin kirjoittamiseen. En tiedä lukeeko tätä kukaan, mutta sama tuo, koska pääasia on asioiden pohtiminen kirjoittamisen avulla. Oliko sunnuntain uutiskirje sitten sattuma? Kenties. Luultavasti kuitenkaan ei.

Sitten muuhun sisältöön. Eilen tutustuin Ayurvedaan, ja siihen että ihmistä on kolmea eri tyyppiä, ja näiden yhdistelmää, ja siihen mitä kunkin tyypin pitäisi syödä ja mitä ei, ja mitä vaikutuksia on kun EI syö niinkuin pitäisi.

Olen ihmetellyt jo pitkän aikaa mikä miestä vaivaa, kun koko ajan väsyttää eikä kroppa tunnu toimivan. Kunnon nukkuminen ei auta, kuntoilu ei auta, mielialan kohennus ei auta, kunnolla syöminen ei auta. Voimaa kehossa on, mutta tuntuu kun sitä ei pääsisi käyttämään ollenkaan. Kaikenlaisia syitä olen tähänkin keksinyt, ja konsteja kokeillut, sokerin välttämistä, gluteiinin välttämistä, hiilihydraattien vähentämistä, rasvan vähentämistä, sitten taas näiden lisäämistä, ja aivan sama mitä on tehnyt, koska jumalauta aina vaan väsyttää aamuisin, nukuu sitten 8 tuntia tai 4 tuntia. Olen jopa koittanut dramaattisesti vaatia apuja ja vastauksia ylösnostetuin käsin korkeammilta voimilta.

Kunnes sitten eilen kävin tätä Ayurvedan näkemystä läpi. Tyyppini on kapha, ja kuvaus siitä sopii täydellisesti. Punttisalilla paisun kuin pullataikina, mutta valitettavasti niin myös sohvalla, ja täysin eri paikasta kuin salilla. Grammankin läskimäärä on lähes mahdotonta polttaa pois. Tykkään kuumasta, sekä reippaista pakkasista. -30 astetta on suorastaan mahtava ulkoilukeli. Mutta +1 syksyllä, märkää ja tuulta, hyi HITTO! Joisin ennemminkin raakaa kalanmaksaöljyä.

Ja katseltuani läpi minkälaista ruokaa pitäisi syödä, niin syön täysin päinvastaista kuin pitäisi. Uuniperunat taitaa olla ainoa jota syön ja joka on sopivaa. En sen enempää käy ruokalistoja läpi, kukin voi tarkastaa mielenkiintonsa mukaa itse netistä, kattokaa ristus guuglesta. Tulevat viikot näyttävät, miten äijän käy. Täysmuutosta en aio tehdä heti ruokani suhteen, vaan muutan pikkuhiljaa sitä mukaa kun sapuskavärkit kaapista loppuvat.

Oliko Ayurvedaan tutustuminen sattumaa. Ehkä. Kuitenkaan en usko niin.

Tämän maanantaipäivän mielenkiintoinen saldo töistäni päättäkööt tämän pohdiskelun.

Olen jo pitkään miettinyt alan vaihtoa, ja jonkun muun asian tekemistä kuin tehdastyöskentelyä lasialalla. Olen huomannut osaavani piirtää tolkuttoman hyvin realistisia lärvinkuvia, ja haluaisin suunata sinne päin tekemisiäni. Ylipäätänsä käsillä tekeminen on ollut aina kivaa, olis sitten jarruremontti (kyllä, olen korjannut foordin jarruja siinä +1 asteen räntäsateessa syksyllä, pihassa, ja taskulampun valossa, kun maassa on monta senttiä niljakasta lehti/räntäseosta.) tai rintamamiestalon täysi saneeraus. Talonremontti ei ole aivan valmis, ne kuuluisat listat vielä puuttu osasta yms. Lisäksi ulkovarastot ja kyhäämäni remonttipaja ovat kaaoksen hallitsemat. Ei meinaa ehtiä velvollisuuksiltaan, eikä vetelä olotila auta yhtään. Kitaroita roikkuu seinällä, ostetut musaohjelmat/plugarisyntikat huutavat nimeäni aina kun starttaa tietokoneen. Kaikki jää tekemättä, koska jos jaksaisi, ei ehdi.

No tänään sitten sain potkut töistä.

Nyt ehtii. Kiitos työvuosieni määrän, saan palkkaa kotiin monta kuukautta, koska työnantaja vapautti työvelvoitteesta.

Sattumaako? Pyh.